Lapsen tapaamisoikeuden laajuudesta

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (LHL) 1 §:n mukaan huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. 2 §:ssä on säädetty vanhempien tärkeäksi velvollisuudeksi turvata lapsen yhteydenpito siihen vanhempaan, jonka luona hän ei asu. Lapsen ja vanhemman suhdetta suojaavat Suomea sitova YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus. Vaikka LHL:ssa puhutaankin vain lapsen oikeudesta yhteydenpitoon, on tapaamisoikeus ihmisoikeussopimuksen mukaan yhtä lailla vanhemman kuin lapsenkin oikeus. Lapsen oikeus on kuitenkin siinä mielessä ensisijainen, että lapsen etu voi estää vanhemman yhteydenpitoa koskevan oikeuden toteutumisen (ks. Kirsti Kurki-Suonion artikkeli Kotimaiset ja kansainväliset riidat lapsen huollosta, Defensor Legis 5/2000).

Tapaamisoikeuden tulee olla riittävän laaja, jotta se turvaa läheisen suhteen etävanhempaan. Lapsen etu vaatii, että hänellä myös eron jälkeen on käytännössäkin sekä isä että äiti. Varsinaisen tapaamisoikeuden lisäksi voidaan lapsen oikeutena ja ihmisoikeutena pitää mahdollisuutta yhteydenpitoon puhelimitse yms. Tuomioistuimet ovatkin tehneet päätöksiä, joissa on vahvistettu oikeus pitää yhteyttä puhelimitse tai kirjeitse.

Täytäntöönpanokelpoinen tapaamisoikeus voidaan muodostaa kahdella tavalla: oikeuden päätöksellä tai sopimuksella, johon hankitaan sosiaalilautakunnan vahvistus. Ns. "normaali" tapaamisoikeus on laajuudeltaan sellainen, että lapsi tapaa etävanhempaansa joka toinen viikonloppu perjantai-illasta sunnuntai-iltaan (tai ns. laajennettu tapaamisoikeus torstai-illasta maanantaiaamuun), juhlapyhät joka toinen vuosi (esim. pääsiäisenä alkaen kiirastorstai-iltana ja päättyen toisen pääsiäispäivän iltana, jouluna alkaen aatonaatosta esim. kello 12-14 ja päättyen tapaninpäivänä), joka toinen vuosi koululaisten syys- ja talvilomaan rajoittuva aika sisältäen lomaan liittyvän viikonlopun, kesäisin kolme viikkoa - kuukausi. Myös lapsen joululoma voidaan puolittaa, ja etävanhemman asuessa suhteellisen lähellä voi olla arkipäivätapaaminen joko yhtenä arki-iltana tai yön yli kerran viikossa tai kahdessa viikossa. Isänpäivät tai kyseiset viikonloput lapsi on isänsä luona ja äitienpäivät äidin luona säännönmukaisesta tapaamisoikeudesta riippumatta.

Jos lapsi asuu pitkän matkan päässä etävanhemmastaan, esim. ulkomailla, tulisi tapaamisoikeus sopia sellaiseksi, että tapaamisia on harvemmin, mutta ne mahdollisuuksien mukaan ovat pitempiä.

Tapaamisoikeus on syytä muotoilla mahdollisimman täsmällisesti, jotta tulkintavaikeuksilta vältyttäisiin ja jotta se olisi täytäntöönpantavissa siinä tapauksessa, että lähihuoltaja ei sitä noudata. Vaikka lapsi olisi alle kouluikäinen, ei ole estettä edellä mainittuihin luonapitoihin koululaisten talvi- ja syyslomiin rajoittuvina aikoina. Aivan pienten lasten osalta tapaamiset ovat yleensä lyhyempiä ja useammin toistuvia.

Jos on vähänkään epävarmuutta siitä, toimivatko tapaamiset riittävän laajasti ja joustavasti jatkossa, kannattaa hankkia vahvistettu tapaamisoikeus. Ei ole estettä sille, että sovitaan edellä kerrottua laajempi tapaamisoikeus. Paras tilanne on sellainen, että vahvistettu sopimus tai päätös on vain turvaavana taustalla ja vanhemmat sopivat muodollisesta tapaamisoikeudesta riippumatta joustavasti ja järkevästi tapaamisten järjestämisestä lapsen ja omien tarpeiden mukaan, ja lapsi voi tavata vanhempaansa em. sopimusta laajemmin.

Suomessa on vallalla käsitys, jonka mukaan on lapsen edun mukaista, että hänellä on yksi koti, ja yhteydenpito toiseen vanhempaan on järjestetty säännöllisen tapaamisoikeuden avulla. Voidaan kysyä, riittääkö edellä mainitun kaltainen tapaamisoikeus parhaalla mahdollisella tavalla turvaamaan lapsen myönteisen ja läheisen suhteen toiseen vanhempaan. Ruotsalaisessa oikeuskäytännössä asumisen puolittaminen on yleistä. Tilastojen mukaan vuosina 2000 - 2001 jo 17 % eronneiden vanhempien lapsista asui puoleksi, esim. vuoroviikoin, kummankin vanhemman luona. Asumisen puolittamisesta seuraa, että kumpikaan vanhempi ei ole ns. tapaava vanhempi, ja esim. lapsilisät voidaan puolittaa. Oikeudet ovat Ruotsissa tehneet tällaisia päätöksiä toisen vanhemman vastustuksesta huolimatta. Ruotsissa käydyssä keskustelussa asiantuntijat ovat painottaneet sitä, että pelkkä viikonloppu- ja lomavanhemmuus on omiaan vääristämään lapsen ja vanhemman suhdetta ja heikentämään vanhemman vastuunottoa lapsen asioista, ja että lapselle on tärkeää kummankin vanhemman osallistuminen lapsen arkeen (ks. Anna-Kaisa Aaltosen artikkeli Kokemuksia Ruotsin lapsioikeudesta, Lakimies 1/2003).

Suomessakin tuomioistuimet ovat vanhempien sopimukseen perustuen tehneet päätöksiä ja sosiaalilautakunnat ovat vahvistaneet sopimuksia lapsen asumisen puolittamisesta ("vanhemmat tietävät parhaiten").

Vaikka lapsen edun mukaisena voidaan pitää myös muiden sukulaisten kuin oman vanhemman tapaamisia, ei tällaisen tapaamisoikeuden vahvistamista voida vaatia. Luonnollisesti etävanhempi voi viedä lapsen sukulaisten luo tapaamisten aikana. Ruotsissa lainsäädäntö sallii tapaamisoikeuden vahvistamisen myös muille lapsille läheisille henkilöille kuin vanhemmille. Tällaisessa asiassa hakemuksen oikeudelle voi kuitenkin tehdä vain sosiaalilautakunta. Tällaiset hakemukset ovat olleet harvinaisia.

Yrjö Leskinen

asianajaja